Niinpä niin... Jotenkin tämä blogin päivitys on ollut aika toissijaista viime aikoina. Muuttamaan pääsimme helmikuun alkupuolella, joskin siivoilimme ja pakkailimme vanhaa kämppää vielä kuun loppuun saakka. Oman jännitysmomenttinsa ja pienen hidasteen muuttopuuhiin aiheutti ihana, hurmaava ja niin äärettömän rakas reilu puolimetrinen ja vähän vajaa neljä kiloinen pakkaus, joka saapui luoksemme maaliskuun alussa. Uuteen kotiin ja vauva-arkeen on täällä nyt totuteltu ja täytyy sanoa, että on tämä mukavaa! Loppuja rakennustöitä tehdään pikkuhiljaa, mutta nyt on keskitytty täysillä tuohon kaikkein tärkeimpään eli vauvaan.
Hieman on jo herätelty ajatuksia terassin suhteen. Myös pihatyöt odottavat, kunhan kevät vihdoin sulattaisi hanget. Koira on löytänyt lempipaikkansa uudesta kodista ja kohtuullisen usein saa kuonon jälkiä olla pesemässä tietyistä ikkunoista. Tyytyväisiä kotiin ja pohjaratkaisuun ollaan; eipä ole moitittavaa keksitty. Kuvia lisäilen vähän myöhemmin, kunhan saan niitä ensin otettua!
